Aikaa on kulunut aika roimasti ja syystä tai toisesta en koskaan saanut viimeisteltyä ja julkaistua viimeistä, hieman katkerahkoa julkaisua tähän blogiin. Nyt olen kuitenkin saanut aikaiseksi kirjoittaa sen jotalailla loppuun ja pikaisesti oikolukea. Tämä syystä että herättelen blogin uniltaan seuraavaa seikkailua varten - lähden tässä aivan piakkoin (lue: viikko) Kazakstaniin Suomen suurlähetystöön työharjoitteluun ja blogi jatkuu samankaltaisissa merkeissä - tai ehkä hiukan vähemmän hiiltyneissä tunnelmissa, mitä tässä julkaisussa on.
Lainaan tähän ihan alkuun tämän julkaisun viimeisen kappaleen muistuttamaan, että vaihdossa on kivaa. sillä loppu hyvin kaikki hyvin, missään nimessä ei kannata luulla
SCH:ssa opiskelemisesta pitäminen vaatii aikamoista luonteen lujuutta. Vaihtoaika on ollut oikein miellyttävä ja silmiä avaava kokemus jota suosittelen ehdottomasti kaikille, SCH:kin menee, kun unohdetaan kaikki opiskelemiseen liittyvä ja keskitytään Ministopin, norebangin ja sojun pyhään kolminaisuuteen. Mikäli suunnittelet itse vaihtoa tätä lukiessa, Korea on loistava vaihtomaa ja kiinnostavaa tekemistä löytyy aivan varmasti, itse en ole oikein vieläkään (enkä välttämättä koskaan pääsekkään) yli pienestä Korea-intoilusta joka vaihdosta jäi. Opiskelemista tosin ei kannata ottaa samalla tarmolla kuin Suomessa, mutta ei tarvitsekkaan - kannattaa keskittyä tekemään kaikki ne coolit jutut joita et Suomessa voi tehdä ja tapaamaan kaikki ne ihanat ystävät, jotka pysyvät mukanasi vielä vuosienkin jälkeen.
______________
Viime kirjoituksesani kerroin parin ensimmäisen viikon kuulumisista. No, aika kulkee ja lukukausi on jo paketissa ja haudattu kullattuihin vaihtarimuistoihin jo hyvän aikaa sitten. Kaivoin kuitenkin vielä blogini parin kuukauden naftasta ja päätin kirjoittaa vielä ehkäpä viimeisen julkaisun, jossa lähinnä kertaan ajatuksiani SCH:sta yliopistona ja, no, puhun asioista ihan niiden oikeilla nimillä sitten. Ajankäyttötottumukseni muuttuivat hiukkasen viime lukukaudesta ja vaikka minulla olikin enemmän vapaa-aikaa, on tullut tietokoneen edessä istuttua vähemmän, josta syystä blogikin on nököttänyt tyhjillään.
Aikaisemmin olen aiheesta ehkä hieman kautta rantain puhunut, mutta nyt kaiken jälkeen lienee hyvä ottaa kissa pöydälle ja raottaa hieman verhoa SCH:n mielettömyyteen, tehottomuuteen ja yleiseen kurjuuteen "yliopistona". Huomion myös hiukan muutoksia menneen ja edeltäneen lukukauden välillä. Hieman aikaisemmin olisin aiheesta voinut kirjoittaa, niin olisi kaikki karvas katkeruus paremmin muistissa, mutta kyllä tätä materiaalia pitäisi löytyä ennestään.
Poiketen viime lukukaudesta, valitsin tälle lukukaudelle vain kaksi kurssia koreaa ja näiden ohelle valitsin kaksi kurssia SCH:n tarjoamalta "kattavalta" n. 25:n englanninkielisen kurssin listalta Korean politiikkaa ja Korealaisten yritysten strategioita käsittelevät kurssit, joista tosin politiikan kurssin vaihdoin Korean historiaa käsittelevään kurssiin ensimmäisen luennon jälkeen. Ollaan ihan rehellisiä. Etenkin Korean politiikan kurssi ja sitä seurannut historian kurssi olivat niin suuria mahalaskuja, että aidosti vähän nakertaa. Korean politiikan tapauksessa luennoitsija hädin tuskin pystyi kommunikoimaan luokan englannin- ja kiinankielisten opiskelijoiden kanssa ja ensimmäisen luennon kolmen tunnin jorinat joista ja vuorista Koreassa, sekä seikkaperäinen kronologia luennoitsijan vaimon länsimaalaistyylisestä taiteesta olivat niin traumaattisia, että kurssi jäikin sikseen. Kurssille olisi vielä pitänyt ostaa kirjakin, joka maksoi useamman kympin ja sisältö on... No, lähes käyttökelvotonta. Pitkälti wikipediasta suoraan lainattu teksti on kielitaidottoman luennoitsijan editoimien tulosteiden pohjalta painettu - kirjassa siis näkyy, että wikipedia-tulosteet on vain valokopioitu ja taitettu kirjaksi. Minkäänlaista bibliografiaa kirjasta ei löydy ja luennoitsija on vain laittanut nimen alle, että tämä on hänen kirja tämä. Kurssille jääneiltä kuulin, että luennot käytettiin lähinnä kirjan lukemiseen (ja luennoitsijan kirjaan jättämien kirjoitusvirheiden korjaamiseen) ja välillä laulamiseen.
Korean yritysten strategioita käsittelevän kurssi oli koko vaihtokauteni hyödyllisin kurssi, pois lukien ehkä kielikurssit (kielikurssien kehnoudesta huolimatta sitä koreaa tuli opittua kuitenkin vähän ja se helpottaa elämää). Minkäänlaiselta aiheeseen liittyvältä kantilta katsoessa kurssi oli täysin arvoton. Ehkä kerran tai kaksi puhuttiin mistään aiheeseen liittyvästä, muuten lähinnä kuunneltiin viikoittaisia vaihtari + korealainen-ryhmien tekemiä esitelmiä luennoitsijan antamista aiheista. Kurssilla opin yhtä sun toista Korean historiasta ja kulttuurista ja vaihtareiden keskustelukurssina kurssi oli jopa hieman antoisa. Kurssin päätteeksi viimeisen luennon jälkeen mentiin koko osallistujalistan ja luennoitsijan voimin kaljalle. Kello oli noin kaksi ja sain syyllistäviä katseita kieltäytyessäni kolmannesta tuopista.
Korean historian kurssi ansaitsee myös ihan oman kappaleensa, ellei kaksi. Yllättävän monet Koreassa tapaamani, niin vaihtarit kuin paikalliset, eivät vissiin tiedä, miksi Korean niemimaa on jakautunut ja Koreoita on kaksin kappalein (toki välillä aihetta paetaan sanomalla "en tiedä", kun se on kuitenkin aika arka). Jotenkin olisin kuitenkin odottanut, että historian kurssin luennoitsijalla edes perusasiat olisivat olleet hanskassa, mutta ai jai. Jälleen putosin oletuksien ansakuoppaan. Luennoitsija totesi esitelmäni lomassa, että Korean sodan kytkeminen sarastavaan kylmään sotaan ja ajatus Neuvostoliiton sponsoroinnilla saavutetusta kommunistien valtaannoususta pohjoisessa toisen maailmansodan jälkeen on looginen ja mielenkiintoinen vrt. ilmeiseen olettamukseen, että Koreoita nyt vain jossain historian vaiheessa olikin yhden sijasta kaksi.
Kurssin sisältö rajoittui yksinomaan siihen, että opettaja luki luentokalvonsa läpi ja antoi täsmälleen saman sisällön tulostettuna opiskelijoille. Välillä luentoa pystyi seuraamaan, yleensä ei, sillä se oli joko A) puuduttavan tylsä B) käytetty englannin kieli oli liian epäselvää. En vieläkään tiedä, miten välikokeeni sitten lopunpeleissä arvosteltiin. En ymmärtänyt kysymystä (jotain sekavaa siinä puhuttiin Joseonin kasteista ja talonpoikien mahdollisuuksista nousta oppineeseen aateliskastiin), kirjoitin sitten jotain ja toivoin parasta. Arvosanoja välikokeista, palautetuista kurssitöistä, päättökokeista tai oikeastaan yhtään mistään ei kerrota ja omasta suoriutumisestaan on oikeastaan täysin pimennossa kunnes viimeinen arvosana annetaan.
Historian luennon klassikoita on myös opettajan meille kahdelle suomalaiselle opiskelijalleen suuntaama kysymys, että eivätkös ihmiset Pohjois-Suomessa muistuta mongooleita? Sekä jatkokysymys, että onko myös suomalaisilla syntyessään (, kuten mongooleilla, ) sininen takalisto? Yllätys oli suuri, kun kerroimme, että ei taida olla. Asiaa pohdittiin ihan kartan kanssa ja vertailtiin, missä Suomi sijaitsee ja mihin asti Mongolia jatkuu.
Korean politiikan luennolla luennoitsija esitti jatkuvasti vertauksia Yhdysvaltojen politiikkaan ja vilkuili suuntaani, kunnes jossain välissä keksi kysyä, että olinko tosiaan Yhdysvalloista. Samaan tapaan, kuin keskiverto tapaamani korealainen, yliopiston henkilökuntakin tekee olettamuksia hyvin mielivaltaisesti - vaikka yliopisto muistaakin hyvin moneen väliin muistuttaa, miten monesta eri yhteistyömaasta opiskelijoita yliopistossa onkin, silti jos on yhtään vaaleampi pärstävärkki niin jenkkileima istuu vahvasti otsassa. Kielikurssilla olin ensin sekä yhdysvaltalainen, että kanadalainen, sitten saksalainen ja lopulta ruotsalaisen kautta suomalainen vaikka enemmän tai vähemmmän sujuvalla tankero-korealla selitin taustojani opettajalle jo ihan heti kurssin alussa.
Kielikurssit ovatkin myös ihan omaa luokkaansa. Kielikursseilla eivät opettajat puhu - alkeiskursseista lähtien - mitään muuta kieltä, kuin koreaa. Joku voisi sanoa, että tässä on nyt kyseessä jokin opettamisen koulukuntaero ja kielelle altistuminen opettaa. Ehkä niin, mutta kun kirjatkin on kirjoitettu yksinomaan koreaksi ja sanastolle taikka kieliopille kummallekkaan ei ole annettu minkäänlaista selitystä, on kieltä hyvin haasteellista oppia. Kieliopille ei oikeastaan yleisesti ottaen annettu koreaksikaan enempää, kuin jokin yhden sanan selitys. Esimerkiksi "syy", kun kyseessä on kielioppirakenne, jolla lause muutetaan seuraavan perusteluksi. Sanastolistat ovat kirjaimellisesti vain lista koreankielisiä sanoja, jotka luetaan opettajan kanssa ääneen, mutta niitä ei sen enempää selitetä. Opettajan turhautuessa koreankielinen selitys tiuhenee ja kysymykset, kuten "miksi ette osaa?" lentelevät. Tunnilla opettaja tivaa, että opiskelijat lukevat liian hitaasti - sillä korealaisethan lukevat ja puhuvat hyvin nopeasti, ei suinkaan takerrellen, joten kaikkien tulisi pikimiten lopettaa takertelu lukemisessaan.
 |
| Yliopiston henkilökunnan kanssa kommunikoidaan tosiaan Facebookin kautta, sillä yleisesti ottaen sähköpostilistat toimivat SCH:ssa poikkeuksellisen huonosti |
Lukukausien välillä yksi eroista oli nyt jälkimmäiselle lukukaudelle käyttöön otettu "opiskelijavalvoja"-käytäntö, jossa kourallinen enemmän tai vähemmän virkaintoisia korealaisia opiskelijoita tarkastavat kaikki asuntolarakennukset huone huoneelta rikkeiden varalta. Tai sitten eivät tarkasta. Yhdessä rakennuksessa tarkastuksia ei ensimmäisen päivän jälkeen ollut lainkaan, kun tehtävään valittu opiskelija ei jaksanut vaivautua ja toisaalta toisessa asuntolarakennuksessa tarkastettiin huoneet päivittäin ja läsnäolosta pidettiin kirjaa. Sääntöjä sovellettiin tässäkin tapauksessa mielivaltaisesti "tai hengen mukaisesti" ja rangaistuksia tuli, mikäli asuntolassa ei ollut paikalla tarkastuksen aikaan 23:30, vaikka asuntolaan saa palata vapaasti ennen puolta yötä. Rangaistuksia jaettiin myös huoneissa leijailleesta kanan hajusta, sillä virallisesti asuntolassa syöminen on kielletty, joskin säännöstä ei yleisesti välitetä ja orientaatiossa ja yliopiston kv-toimiston toimesta on sanottu, että säännöstä ei tarvitse välittää.
Lukukauden aikana, sen juurikaan asiasta lukukauden alussa ilmoittelematta, GV:n pääovi vaihdettiin elektronisella lukitulla lukittuun automaattioveen. Muihin asuntoloihin kyseistä ratkaisua ei tehty. Jokaiselle opiskelijalle annettiin korttiavain, joka ei kuitenkaan avaa ovia puolen yön jälkeen, vaan opiskelija on edelleen - oman turvallisuutensa nimissä, kuten orientaatiossa sanottiin - lukittu kotinsa ulkopuolelle. Asuntola on hyvä esimerkki yliopiston harrastamasta ristiriitaisuudesta. Asuntolan turvallisuutta korostetaan yli kaiken - mutta keskiyön tullen ovet lukitaan kaikilta, myös asuntolan asukeilta ja asuntolaan palaaminen keskiyön jälkeen on rangaistavaa. On siis oman turvallisuutesi mukaista nukkua ulkona, mikäli et ehdi kotiin.
Yliopisto käyttäytyy muutenkin täysin mielivaltaisesti opiskelijoita kohtaan. Valituksiin, kommenteihin tai ehdotuksiin ei vastata, tai jos vastataan, on vastaus sen enempää selittelemättä "ei onnistu". Ilmeisesti jotain edistystä GV:n ikuisessa taistelussa keittiön saamisen puolesta on tapahtunut, sillä asuntolaan hankitaan ensi lukukaudeksi peräti jääkaappi. Siis yksi jääkaappi. Noin viittäsataa opiskelijaa kohden. Säännöt vaihtelevat kirjoitetussa muodossaan allekirjoitetun paperin, seinillä julkaistun version ja käytännön sovellettujen versioiden kesken niin hurjasti, että yksityiskohtia ei kannata edes yrittää ymmärtää. Säännöt itsessään ovat hyvin simppeleitä, esim. "älä mene vastakkaisen sukupuolen asuntolaan", mutta esimerkiksi sääntörikkomusten seuraamukset ovatkin sitten hiukan hankalempia. Yhdessä versiossa sääntöjen rikkominen oli kielletty, jonka myötä pieninkin rike kerryttää opiskelijalle äärettömästi "pisteitä" ja häädön pisteraja ylittyy välittömästi. Seuraamukset myös vaihtelevat sääntöjen kielen mukaan. Korean- ja kiinankieliset säännöt kerryttävät opiskelijan rikepisteitä, englanninkieliset säännöt langettavat välittömän häädön joidenkin rikkeiden kohdalla.
Asuntolan säännöt myös vaihtelevat ihan pärstäkertoimen mukaan hyvin paljon. Korealaisten ja vaihto-opiskelijoiden välillä säännöt ovat hyvin erilaiset, kiinalaiset ovat vielä oma ryhmänsä (hyvin usein tulee opiskelijakuvioissa vastaan jako "korealaisiin", "kiinalaisiin" ja "ulkomaalaisiin"), joihin säntöjä sovelletaan eri tavalla. Orientaatiossa mm. sanottiin, että kiinalainen kulttuuri on niin vahva, etteivät kiinalaiset välttämättä muuta toimintatapojaan ollessaan ulkomailla. Etenkin paistinrasvan hajuisessa, pahamaineisessa, monien sääntöjen ulkopuolella elävässä A-rakennuksessa tupakantumppeja ja ikkunoista sisään kiipeäviä kiinalaisia opiskelijoita saa väistellä harvasen päivä. Pohjautuen muutamaan tankerokorealla käytyyn keskusteluun, myös ilmeisen rasistinen aulan talonmies/turvavastaava on sitä mieltä, että kiinalaiset tekevät mitä lystää. Ei sen puoleen, A-talossa on myös ne parhaat (ja oudoimmat...) pirskeet (jotka on muuten säännöillä kielletty).
Toisen lukukauden aikana asuntolaan oli myös jostain rantautunut jonkin sortin paha henki ja kanssaopiskelijoita narautettiin pienimmistäkin (ja hupsuimmista) sääntöjen rikkeistä ja huonetarkastukset tekevät opiskelijavanhimmat ottivat tehtävänsä paikoitellen kovin virkaintoisesti. Asuntolan harmonia ja rauha oli turvattu, kun anonyymiin narautuspuhelimeen soiteltiin mm. paistetun kanan hajusta naapurihuoneistossa (syöminen on meinaan kielletty asuntolassa).
Ja kun itse kukin aikanaan jää jonkin sääntökoukeron kynsiin, kuten minä naisten asuntolarakennuksessa vierailusta (ihan viattomissa merkeissä) alkukesästä lukukauden jälkeen, alkaa yliopiston puolelta kummallinen uhkailu. Lainaus on muuten suora, mutta suomennettu: "vaikkette [te opiskelijat] näe, että jotain tapahtuu, ei tarkoita, että mitään ei tapahdu. Meillä on lista teidän kaikkien [opiskelijoiden] rikkeistä." Äksyinen puhuttelu kahden kesken sisälsi vielä sellaisenkin uhkauksen, että "soitetaan sun yliopistolle. Jos sä et osaa käyttäytyä tän tilanteen ja kulttuurin vaatimalla vakavuudella, ehkä ne siellä sun yliopistossas osaa." ja loppujen lopuksi tuomioksi lankesi häätö asuntolasta loppukesäksi. Säälistä sain kuitenkin asua loppukesän naapuriasuntolan kellarissa (jossa isommat ja paremmat huoneet sijaitsevat - joissa on muuten jääkaapit (jännä sinänsä kun ruokailu asuntolassa on kielletty)), vaikka asuntola olikin muuten suljettu kesäksi ja esimerkiksi lämmin vesi puuttui kokonaan ja sähköä oli saatavilla paikotellen. Sellainen seikkailu sekin.
SCH:ssa opiskelemisesta pitäminen vaatii aikamoista luonteen lujuutta. Vaihtoaika on ollut oikein miellyttävä ja silmiä avaava kokemus jota suosittelen ehdottomasti kaikille, SCH:kin menee, kun unohdetaan kaikki opiskelemiseen liittyvä ja keskitytään Ministopin, norebangin ja sojun pyhään kolminaisuuteen. Mikäli suunnittelet itse vaihtoa tätä lukiessa, Korea on loistava vaihtomaa ja kiinnostavaa tekemistä löytyy aivan varmasti, itse en ole oikein vieläkään (enkä välttämättä koskaan pääsekkään) yli pienestä Korea-intoilusta joka vaihdosta jäi. Opiskelemista tosin ei kannata ottaa samalla tarmolla kuin Suomessa, mutta ei tarvitsekkaan - kannattaa keskittyä tekemään kaikki ne coolit jutut joita et Suomessa voi tehdä ja tapaamaan kaikki ne ihanat ystävät, jotka pysyvät mukanasi vielä vuosienkin jälkeen.
Kaikesta yllä mainitusta ja mainetsemattomasta selviää ihan omalla asenteella. Jos ottaa vähän vähemmän kierroksia ja pahoittaa mieltään vähemmän kuin minä, niin todennäköisesti elämä on helpompaa.
Rakkaudella,
Ville
No comments:
Post a Comment