vaintoinenlukukausijututღ

Hei vaan,

Ankor Wat on ihastuttava kokemus.
5/5 suosittelen

Talvilomat on nyt lusittu ja matkat matkattu. Matkustelemisesta ihan sen verran, että on muuten hyvin helppoa ja hauskaa tuolla Kaakkois-Aasian seutuvilla. Hienosti on rakennettu (joka käänteessä rahastava) matkavälittäjien, hostellien ja sen sellaisten verkosto jotalailla jokaiseen vähemmänkin tunnettuun kolkkaan kyseisen seudun maissa. Matkustelun sijasta kovin trendi tällä hetkellä on kuitenkin juurikin tällä viikolla alkanut toinen lukukausi ja siihen liittyvät metkut.

Yliopiston asuntolaan palaaminen tapahtui pitkälti ongelmitta omalla kohdallani, vaikka palasinkin virallista paluupäivää yhden päivän etuajassa. Kaikennäköisiä konnankoukkuja löytyi tosin vaikka millä mitalla. Osalle opiskelijoista ei ollut huonetta paluupäivinä - tai sitten oli, mutta kelle mikäkin huone kuuluu oli kirjoitettu toiselle listalle ja listaa ei saatu ennen kuin yömyöhään. Sähköposti, puhelimet tai mitkään muutkaan viestimet eivät tunnetusti Koreassa toimi, joten listan saamisessa odoteltiin lähinnä sitä, että henkilö joka tällä dokumentilla oli siunattu viitsi raahata itsensä kampuksen halki GV:lle. Tai vaihtoehtoisesti huone löytyi, mutta VR-mäistä optimointistrategiaa noudattaen huoneeseen oli sijoitettu kahdesta neljään muutakin ihmistä.

Heräsin toisen orientaatiopäivän aamuna ujoon koputukseen ovella ja kukapas muukaan siellä, kuin uusi korealainen huonetoverini. Nauroin hymylläni korealaisen fuksin pelokkaalle katseelle, joka tipahti lattiaan sillä hetkellä, kun aasialainen nuorukainen huomasi olevansa kasvotusen ulkomaalaisen kanssa. Loppu päivän hihittelimme muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa fuksien kommelluksille ja uteliaille katseille. Vaihtarina harvemmin saa osakseen kohteliasta puhuttelua ja nöyrää kumartelua korealaisten saralta ja yleisesti ottaen yliopistolla asuvat korealaiset ovat jo tottuneet ulkomaalaisiin, joten uteliaat tuijotuksetkin loppuvat yleensä parin ensimmäisen viikon jälkeen.

Korealaiseen tapaan kuitenkin meille oli tyystin jätetty kertomatta, että dormiin muuttaneet fuksit asuvat siellä vain tilapäisesti parin päivän ajan. Viikonlopun aikana sainkin toistamiseen uuden huonetoverin, joka tosin oli lähtenyt viikonlopuksi kotiin ennen kuin hänet varsinaisesti tavata. Voin tyytyväisenä todeta, että tällä lukukaudella huonetoverini on huomattavasti sosiaalisempi - mutta omat hupaisat käänteet jaettuun huoneeseen ovat kuitenkin taattuja, sillä tämä on huonetoverini ensimmäinen lukukausi GV:ssä. Huonetoverini ilmaisi heti kättelyssä huolensa huoneesta löytyneen hedelmäveitsen suhteen... Ilmeisesti kätevästi ikkunan ulkopuolelle säilötty pussillinen omenoita, keräkaali ja huoneesta löytyvät leikkuulauta ja nuudelit eivät olleet tarpeeksi vahva vinkki sen suhteen, että huone toimii myös keittiönä varsinaisen keittiön puutteessa. Ruoanlaittoni sai osakseen myös huolta, sillä onhan ruoka ja kokkaaminen kielletty asuntolassa.

Korealaiseen tapaan mm. seksi, kiroilu ja tuhopolltto ovat
kaikki rikoksista kaikkein pahimpia

Orientaatio itsessään sujui kuten edellisen lukukauden alussa, joskin tällä kertaa yliopisto halusi esittää uuden propagandavideonsa ja aivan kuten viime vuonnakin, noin puolet orientaatiosta tuhlattiin hölmön virallisissa tilaisuuksissa, joissa kaikki sisältö luettiin kolmella tai useammalla kielellä (koreaksi, kiinaksi, englanniksi ja paikoitellen japaniksi). Yliopiston asuntolan- ja vaihto-ohjelman säännöt kerrattiin yllättäen vain kahdesti. Asuntolan sääntöihin oli tullut jossain vaiheessa viime lukukautta pieniä muutoksia, mutta asiasta ei oltu koettu tarpeelliseksi ilmoittaa vaihtareille - eipä sillä, ei sääntöjen kanssa ole vielä ongelmaakaan tullut, kun aulan vartia välittää palaavista vaihtareista vielä tavallistakin vähemmän. Toisekseen tilaisuuden päätteeksi jäin jutustelemaan kv-toimiston edustajan kanssa, joka veti tilaisuuden ja jonka kanssa säännöt käytiin läpi ja näin pois päin. Hän kysyi avoimesti, kuinkahan montaa näistä säännöistä ajattelin lopunpeleissä noudattaa ja pitkin hampain lupauduin pidättäytymään tuhopoltosta.

Uusi lukukausi tuo mukanaan pieniä muutoksia kampuksen erinäisiin järjestelyihin, mm. Haemaji-asuntola on muutettu fuksien asuntolasta miesopiskelijoiden asuntolaksi ja kampukselle viime lukukauden aikana rakennettu uusi asuntola on täysin omistettu naisopiskelijoille. Kahviloita, lähikauppoja ja postitoimistoa on siirrelty ympäriinsä. Karvaaksi pettymyksekseni kahdesta kurjasta kuntosalista sen vähemmän kurja suljettiin ja tila täyttettiin pöytätennispöydillä.

Soul tuulisena päivänä

Yleisesti ottaen pienen matkailun jälkeen Korea tuntui kummallisen tutulta ja paluu olikin kaikinpuolin virkistävä kokemus - en olisi ehkä itseltäni olettanut moista reaktiota Koreaan palatessa. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että muutaman viikon matkailu muualla Aasiassa ja matkalta palaaminen virkisti muistia sen suhteen, kuinka mukava onkaan kun paikallista kieltä osaa edes sen vähän jonka viime lukukaudella opin.

Toisekseen nyt kun vähän tietää miten hommat yliopistollakin toimivat, on paljon helpompi valita kurssinsa. Otsikon sijaan melkein suosittelisin puhtaasti katsomaan kurssien aikatauluja ja päättää miten pitkän viikonlopun haluat. Valitsemani Korean historian ja kansainvälisen kaupan kurssit niputetaan todennäköisesti samaan "Korean kielen ja kulttuurin"-kokonaisuuteen jahka palaan Jyväskylään, joten lopunpeleissä kurssien otsikolla ei ole niinkään väliä. Mikä tärkeintä, tosin, viikonloppuni ovat neljä päivää pitkät tällä lukukaudella.

...ja Soul tuulettomana päivänä.
Virkistävyydestä voi olla montaa mieltä

Kielitaitoaan, yleistä koreatietouttaan ja kaikki mahdolliset yliopiston konnankoukut on tullut tässä n. viikon aikana "tutoroitua" (tutoreita ei virallisesti ole) uusille vaihtareille. Käytännössä yliopisto olettaa vaihtareiden opastavan toisiaan ja yleisesti ottaen se toimii, sillä vaihtareita ei kuitenkaan ole niin paljoa että siinä pääsisi kovinkaan paljoa seuraansa valikoimaan. Sitä ei varsinaisesti huomaakkaan, miten paljon sitä kaikkea oppiikaan, ennen kuin pääsee vierestä seuraamaan jonkun ihmettelevän kaikkia niitä samoja asioita joita itse aikoinaan kummasteli. Kaikki, mikä tuntuu niin itsestäänselvältä tässä vaiheessa, kuten korealainen logiikka (근양 "koska vaan") ja esimerkiksi se, että kaksoisovista aina toinen on lukittu (ihan koska vaan) ja lukemattomat muut asiat olivat itsellekin jotenkin aivan absurdeja aikoinaan. Kaikkeen tottuu.

En tiedä, että kuinka johdonmukainen tämän kerran kirjoitus lopunpeleissä oli - keskityin lähinnä ehkä orientaatioon ja tipautin loppuun ihan vähän muutakin, mutta tällä mennään. Vihoviimeiseksi mainittakoon, että kun on elänyt ulkosuomalaisena päälle kuusi kuukautta, niin vaikka miellyttävä paluu Koreaan lievittikin koti-ikävää alkaa pikku hiljaa mitä oudoimmat asiat maistumaan, kunhan se liittyy Suomeen jotenkin. En esimerkiksi muista koskaan erityisemmin pitäneeni iskelmästä, mutta kummasti jostain mielen perukoilta kumpuaa milloin mikäkin luritus soimaan päässä.