Saturday 20 September 2014

vainkurssijututღ

Kuva ei tee oikeutta ikkunasta avautuvalle näkymälle aamunkoitossa
Vain elämää ja vainkoreajuttuja on eletty nyt kolmisen viikkoa ja ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että ihan hyvin on mennyt ja kaikilla on kivaa. Vielä en tosin ole saanut osakseni suurempaa kulttuurishokkia (pienempiä sen sijaan kourallisen). Erityiset "iik rakastan Koreaa"-hetket taisivat mennä pienten asioiden ihmettelyn lomassa ohi - jonka lisäksi vaaleanpunaiset lasit taisivat unohtua kokonaisuudessaan Hong Kongiin, jossa kaikki oli vielä coolia ja ruusujen ja kukkasten tuoksun peittää kaduilla köllöttelevien jätekasojen tanakka kikkendaalin löyhkä. Jätekasoista puheenollen. Otetaankin jätehuolto esimerkiksi korealaisesta järjestelmällisyydestä. Sitä ei nimittäin missään näkyvässä muodossa ole. Järjestelmällisyyttä tahi jätehuoltoa kumpaakaan. Ennen lähtöä mielikuvani korealaisesta yhteiskunnasta lähentelivät lähes robottimaista järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta kaikessa, mutta mitä pidempään täällä aikaansa viettää ja mitä enemmän paikallisten kanssa on tekemisissä, sitä enemmän saat itse luovia asioitasi eteenpäin.

Kuva ihan vaan todistukseksi.
Huomaa kampuksen portti taustalla
Muutamaan otteeseen olen kuullut korealaisia ja korealaista henkeä kuvattavan kilpailuviettiseksi, mutta tähänastisten empiiristen havaintojen perusteella luonnehtisin korealaisten asennoituvan vähän kaikkea kohtaan hyvin välinpitämättömällä "hällä väliä"-asenteella. Esimerkiksi juurikin jätehuolto toimii - tai nimenomaan ei toimi - sillä periaatteella, että roskat jätetään sen enempää lajittelematta lojumaan kadun pieleen, josta joku ehkä joskus ne kerää. Roska-astioita et löydä katukuvasta mistään, mutta väliäkö tuolla, jätä jätteesi muiden roskien kanssa isoon kasaan kadun pieleen. Näitä kasoja ei ole vaikea löytää ensinnäkään sen takia, että niitä on paljon jopa Sintsangin pikkukylässä, joka sijaitsee kampuksen vieressä. Toisekseen, vessapaperia ei huuhdella pöntöstä - jos ensinnäkään on pönttö, vaan paperit heitetään pieniin roskakoreihin vessassa... Josta ne päätyvät muiden jätteiden lailla kaduille muhimaan +25 helteeseen. Roskakasan haistaa ennen kuin sen näkee. Myönnettävästi jätekasojen kanssa koin pienen kulttuurishokin, sen takia niille on omistettu lähes kaksi kappaletta tekstiä.

Korealle tyypillinen jätekasalla lannoitettu
muuntajapuu ja huolettomasti
pysäköity kulkuneuvo
Lupasin edellisessä julkaisussani puhua opiskelusta ja vainkurssijutuista, joten kerrotaan nyt vähän niistä. Kurssit valittiin paperisella lomakkeella periaatteella raksi ruutuun sen kurssin kohdalle, jonka haluat suorittaa, tämä lomake piti poikkeuksellisesti allekirjoittaa vain kerran. Vaikka aikaisemmin kerrottiinkin kahden eri opintolinjan Asian studies ja intensive Korean yhdistyneen, oli näille opintolinjoille kuitenkin omat lomakkeensa, joiden väliltä piti valita. Asiasta kerrottiin vasta kurssien valintatilaisuudessa ja silloinkin hyvin vastahakoisesti. Itse täytin molemmat lomakkeet, sillä ilmeisesti opintolinjat tosiaan olivat kuin olivatkin yhdistyneet ja kursseja sai valita vapaasti molemmilta listoilta, mutta asiaa ei mainittu ellet erikseen kysynyt. Kumpikin lomake sisälsi valmiiksi muodostetun paketin kursseja, jotka muodostaisivat kunkin opiskelijan lukujärjestyksen pohjan. Vasta erikseen kysyttäessä paljastui, että näissä paleteissa pysyminen ei ole pakollista, tosin.

Kun kurssit vihdoin sitten alkoivat, alkoi myös yliopiston tehokkain - ja luotettavin - tiedotuskanava puskaradio kertoilla, että CID-keskustelukurssi (cultural i-jotain discussion blaa blaa) on kaikille vaihto-opiskelijoille pakollinen, mutta mikäli jätit kyseisen kurssin valitsematta kurssien valintalomakkeessasi joudut edelleen olemaan kurssilla läsnä, muttet taasen joudu tekemään kurssiin liittyviä tehtäviä - tai saa siitä lainkaan opintopisteitä. Epätietoisuuksissani olin kyseisen kurssin jättänyt valitsematta ja ajatus pakollisista luennoista ilman opintopisteitä vaikutti jossain määrin vastenmieliseltä, joten ei muuta kuin nokka kohti School of Global Education and Exchange(SGEE)-toimistoa. Kyseinen toimisto onkin tullut jo tutuksi, sillä mitä hyvänsä haluat saada aikaan, käy toimistolla. Usein. Lisäksi suuri osa vaihto-opiskelijoista käy luennoillaan siellä.


Kurssien vaihtaminen käy epäkäytännöllisesti saman paperilomakkeen kautta, jolla kurssit valittiin ja juuri tämän paperilappusen luona pitää erikseen käydä vierailemassa. Toimintaperiaate on yksinkertainen, mutta vaatii henkilökohtaista paikallaoloa. Suttaa yli kurssi jolle et halua mennä, ruksi kurssi jolle haluat mennä. Tämän jälkeen Korea tarjosi lisää kummallisia käytäntöjään, sillä kävin toimistossa maanantaina ja toimistosta sanottiin, että käy vielä tämä viikko niitä kursseja - siis niitä jotka juuri vaihdoin pois, koska en aijo suorittaa niitä - ja tule torstaina takasin vaihtamaan kurssit. Itsepintaisesti intin, että olen vakuuttunut päätöksestäni, mutta lopunpeleissä mentiin sitten toimiston ratkaisun mukaan. Kyseisen maanantain ja seuraavan tiistain olin tästä epäkäytännöllisyydestä hieman ärtynyt, kunnes puskaradiosta kerrottiin, että toimisto oli kuin olikin vaihtanut kurssini jo maanantaina ja minun ei tarvitsisi mennä luennoille. Olisin ehkä ollut vielä vähän tyytyväisempi, jos asiasta tosiaan olisi kerrottu minullekkin, mutta alan jo pikku hiljaa tottua ajatukseen, että toimisto ei tiedä mitä se tekee.

Yliopiston logonakin toimiva feeniksi
löytyy kampukselta useammassa
muodossa
Tälle lukukaudelle valitsin mielikuvituksettomasti pelkkiä korean kielikursseja - sekä pakollisen CID:n. Neljä eri kurssia on ripoteltu maanantaista torstaihin periaatteella, että maanantai avataan tunnin pituisella oppitunnilla kuuntelukurssia, jota seuraa kahden tunnin oppitunti puhumiskurssia. Tiistaina nämä kurssit "vaihtavat paikkoja", eli päivä avataan tunnin puhumiskurssilla. Keskiviikko ja torstai menevät samalla kuviolla lukemis ja kirjoittamiskurssin suhteen. Tähän asti, tosin, jokaisella kurssilla on tehty samoja asioita, joka on tosin ymmärrettävää. Opiskelen nimittäin ensimmäisellä tasolla, jolloin ei vielä ihan oikeasti osatakkaan juurikaan koreaa ja kaikilla kursseilla käydään aluksi alkeita läpi, kunnes jossain vaiheessa toivottavasti kurssien sisältö eriytyy ja monipuolistuu.

Omien empiiristen havaintojeni ja puskaradion kertoman mukaan luennoilla ja opetuksessa - sekä toimistossa asioinnissa - trendi näyttäisi olevan, ettei englanti ole henkilökunnalla hallussa kovinkaan vahvasti. Kielikursseista yhtä käydään pelkän yksinkertaisen korean ja äänitehosteiden voimin, toista parilla englannin kielisellä sanalla, hymyllä ja nyökkäyksellä. Onneksi korealaiset ovat sydämmellisiä ihmisiä ja kirosanat onkin jo tehokkaasti opetettu vaihto-opiskelijoille ensimmäisen viikon aikana.

Ensi kerralla luvassa mitä todennäköisimmin vainkoreajuttujaღ ja jotain siitä kaikesta mitä täällä olen nähnytja tehnyt. Kuten ehkä siitä, että olen tahattomasti jo profiloinut korealaisten suomalaiset irokeesipäisiksi viikingeiksi. Edeltänyt kampaukseni vuoksi ja seuraava, koska kuulemma ilmastointilaitteen pitäminen miellyttävässä 21 celcius-asteessa on jäätävää.
PS. Kiitos Nealle kuvista.