Jälleen matkaan

Hei vaan,

Olen (vieläkin) Ville, nyt jo neljännen vuoden opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Blogini kohottaa taas rumat kasvonsa ja katsoo kohti tulevaisuutta herätessään talviuniltaan. On aika. Aika alkaa jälleen kirjoittamaan, nimittäin. Nyt alkavalla lukukaudella suoritan työharjoittelua ulkomailla. Harjoitteluni kuuluu opintoihini, jonka myötä katsoin aiheelliseksi ja sopivaksi, että voisin kirjoittaa tänne hiukan kokemuksiani, kuten kirjoitin jo aikaisemmin vuoden mittaisesta opiskelijavaihdostani Koreassa.

   Tässä ensimmäisessä julkaisussa kerron kohdemaastani sen verran, kuin tämän hetkisen tietämykseni pohjalta tiedän ja valaisen hiukan, mitä kaikkea on tullut tehtyä, ennen kuin on päästy tähän pisteeseen - eli ollaan juuri saavuttu kohteeseen, mutta työt eivät ole vielä alkaneet.

   Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisestä vaikuttamisesta sekä -edustustotyöstä ja harjoittelu Suomen suurlähetystössä ulkomailla onkin ollut pitkäaikainen haaveeni ja tavoitteeni, johon olen myös suunnannut opintojani sivuaine- ja vapaavalintaisten kurssien valinnoillani. Määränpääksi on erinäisten pienien vaikuttavien tekijöiden kautta valikoitunut Suomen suurlähetystö Astanassa, Kazakstanissa.

Näkymä öisestä Astanasta painii hieman eri luokassa, kuin piskuinen Sinchang, jossa vaihtoyliopistoni oli
By Askar9992 (Own work) [CC BY-SA 4.0], via Wikimedia Commons

   Asiaan vaikutti huomattavalta osaltaan juuri Koreassa vietetty opiskelijavaihto, sillä Keski-Aasiassa kirjaimellisesti idän ja lännen välissä sijaitsevalle Kazakstanille Itä-Aasia on nykypäivinä enenevissä määrin tärkeä kauppa- ja yhteistyökumppani. Toisekseen asiaan vaikutti kieli, opiskelin viime lukuvuoden yliopistolla venäjää ja luonnollisesti kielitaito, edes alustava sellainen, auttaa kohdemaassa - ja tietysti tarkoituksena oli kielitaitoakin ehostaa ihan jo käytössä. Kolmannekseen, myös ihan sattuma pelasi oman pienen roolinsa tässä. Satuin saamaan lähetystön harjoittelijapaikkailmoituksen Facebookin kautta ja siitä se homma sitten lähti kehkeytymään. Yllättävän pienestä tällaisetkin projektit lähtevät.

Aroa on Kazakstanissa paljon. Siis ihan hävyttömän paljon

   

   Kerron tähän väliin yleisluontoisesti hieman Kazakstanista, sillä tiedän, että Kazakstanista ei sijainnin lisäksi oikein mitään muuta yleisesti tiedetä Suomessa. Maa onkin monelle tuttu vain eräästä elokuvasta, joka sekin tosin kuvattiin Romaniassa. Kazakstan näyttää jotalailla oheisen kuvan mukaiselta. Aroa. Kazakstan on siis Keski-Aasiassa, Venäjän eteläpuolella sijaitseva maailman suurin sisämaavaltio.

   Mongoli-imperiumin hajoamiseen 1400-luvulla asti aktiivisesti toiminut Silkkitie kulki myös nykyisen Kazakstanin eteläosissa, mutta suurimmalti osalti jäi Kazakstanista etelään mm. nykyisen Uzbekistanin alueelle. Jonnekin 1700-luvun paikkeille seutu oli lähinnä paimentolaisten asuttamaa ja harvat alueelle uskaltaneet venäläiset uudisraivaat yleensä joutuivat paimentolaisten, siis kazakkien ja kirgiisien (aikoinaan molempia kutsuttiin kirgiiseiksi Venäjällä ja Neuvostoliitossa), orjuuttamiksi ja edelleen etelän orjakauppaan myytäviksi. Tämä kansojen välinen vuorovaikutus sai kuitenkin uusia ulottuvuuksia Venäjän keisarikunnan alkaessa laajentaa itäänpäin ja monien muiden alueiden tavoin myös Kazakstaniin lähetettiin runsaasti kasakkaseikkailijoita- ja sotilaita, jotka rakensivat linnoutuksiaan kauas itään. Esimerkkinä Vernyn linnoitus Etelä-Kazakstanissa lähellä Kiinan ja Kirgisian rajaa, nykyiseltä nimeltään Almaty, joka oli 1997 asti Kazakstanin pääkaupunki.

   Tätä nykyä Kazakstan on kuulu sekä mittavista luonnonvaroistaan - kaasusta ja öljystä uraaniin, kaikkea löytyy - että Neuvostoliiton hajoamisen peruja sille jääneen maailman neljänneksi suurimman ydinase-arsenaalin purkamisesta heti itsenäistyttyään. Valtaa maassa pitää ja on pitänyt jo itsenäistymisestä lähtien maan ensimmäinen ja ainoa presidentti Nursultan Nazarbayev.

Bayterek-tornilssa käytiin harjoittamassa
asiaankuuluvaa henkilöpalvontaa
heti ensimmäisten päivien aikana

    Tässä parin kolmen ensimmäisen päivän aikana on kielikylvetty ahkerasti iloisessa kazakki-venäjä-englanti kreolikielessä, nautittu paikallisten huomattavasta vieraanvaraisuudesta ja paneuduttu nähtävyyksien katseluun maailman oudoimmaksikin kuvaillussa pääkaupungissa. Astanaa on eriskummallisen keskustansa vuoksi kuvattu myös maailman okkultismin ja illuminatin keskipisteeksi. Vaalean presidentin palatsin edessä kaartuu Kiinan muuria muistuttava eri ministeriöitä sisältävä rakennusjättiläinen, jonka kruunaavat kullansävyiset tornit. Näiltä torneilta alkava puistokatu halkoo toinen toistaan futuristisempia kauppakeskulsia sekä syleilee presidentin henkilökultin hartainta pyhättöä, Bayterek-tornia. Loppujen lopuksi tämä öljyrahan riemuvoiton paraatikatu päättyy humalaisella etukenolla varustetulle, maailman suurimmalle teltalle Khan Shatyrille, joka itsessään velloo ökyprameudessa sisähiekkarantoineen (huomaa Malediiveiltä asti raahattu vaalea hiekka), huvipuistolaitteineen ja luksusliikkeineen. Leipää ja sirkushuveja.

   Bayterek-torni on urbaanin legendan mukaan presidentin itsensä juhla-aterialla serviettiin luonnostelema ja kyllästetty symbolismillä, kuten monet muutkin asiat Kazakstanissa. Tornin huipulla nököttävä kultainen pallo kuvaa aurinkoa, joka on alueen kotikutoisen paimentolaisten uskonnon tengriismin keskeinen jumalhahmo (vaihtoehtoisesti kyseessä on linnun muna, jota taivasta kohden kurkottavat kädet pitelevät). Torniin pääsee myös sisälle ja sielun puhdistava hissimatka pohjalta, saastaisesta ihmiselämästä ylös kohti taivasta ja kuolleiden lepopaikkaa johtaa, minnekäs muuallekkaan, kuin maan ensimmäisen presidentin loistokkuuden alttarille kultaisen palluran keskipisteessä. Tornin vetonaula onkin messinkilevy, jossa on presidentti Nazarbayevin kädenjälkeä mukaileva kolo, johon vierailija asettaa kätensä ja esittää toiveen.

   Niille, joita asia kiinnostaa ja mahdollisesti koskee, kerron tähän loppuun hiukan siitä mitä kaikkea tämän kaltaisen harjoittelun järjestelyihin kuuluu Jyväskylän yliopistossa. Ensinnäkin lähetystöt julkaisevat sivuillaan ja muilla kanavilla ilmoituksia, joissa haetaan korkeakouluharjoittelijoita omatoimisesti hankitulla rahoituksella. Minun tapauksessani lähetystö maksaa palkkaa yhden kuukauden ja kaksi muuta kuukautta on rahoitettu yhdistelmällä yliopiston matka-apurahaa ja opintotukea - vaatimuksena oli kuitenkin väh. 1 000e/kk rahoitus kahdelle kuukaudelle hankittuna. Toinen vaihtoehto on hakea lähetystöpaikkaa CIMO:n kautta, mutta se onkin ihan kokonaan eri keissi.

   Harjoittelupaikan ja yliopiston rahoituksen saamiseen liittyy sellainen konnan koukku, että ne vaativat kumpikin toisensa varmistuakseen - saadaksesi yliopiston rahoitusta, tulisi hakijalla olla harjoittelusopimus lähetystön kanssa, mutta lähetystö ei tee harjoittelusopimusta ennen kuin rahoitus löytyy. Yliopisto oli asian suhteen kuitenkin todella reilu ja tuli vastaan sen verran, että tästä vähän kafkamaisesta pinteestä päästiin. Pienellä neuvottelulla sain alunperin hakea matka-apurahaa pelkällä lähetystön allekirjoittamalla toteamuksella, että minut sitten oltaisiin ottamassa harjoitteluun. Varsinainen harjoittelusopimus kannattaa kuitenkin tehdä mahdollisimman pian, ettei sitten myöhemmin koidu ongelmia.

   Ennen rahoituksen hakemista, tosin, piti neuvotella tiedekunnan kanssa, josko harjoittelusta myönnettäisiin opintopisteitä - sen varassa kun on sekä opintotuen, että matka-apurahan myöntäminen. Sen jälkeen kävin varmistamassa kansainvälisistä palveluista, että harjoitteluun voidaan tosiaan myöntää apurahaa. Näillä tiedoilla rikastuneena lähetystö vietti muutaman päivän harkiten, ennen kuin kutsuivat skype-haastatteluun. Vasta menestyksekkään haastattalun jälkeen haettiin rahoitusta ja vasta rahoituksen myöntämisen jälkeen harjoittelupaikka oli virallisesti varma. Sitten seurasivatkin ihan käytännön asiat, kuten vakuutuksen hankkiminen, viisumin hakeminen ja asunnon etsiminen.

Sillä lailla. Palailen kirjoittamaan omaksi ja muiden iloksi varmaan töiden alettua, jotta on sitten vähän kerrottavaa siitäkin. Varmaan tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan enemmältikin Kazakstanin historiasta tai nykytilasta siinä ohella, kun kerron muita kuulumisia.