vainvaihtarijututღ

안녕하세요? Elikkä korealaisittain terve, transliteroituna kirjoitusasu on jotalailla anjonghasejo.
Lukukauden puoleen väliin osuvat midterm-kokeet ovat nyt takana päin ja huomattavaa päättelykykä vaatien on pääteltävissä, että lukukausi on nyt siis puolessa välissä. Itse valitsin kurssipaletista pelkkiä kielikursseja ja kieltä on nyt siis opiskeltu parin kuukauden ajan ns. intensiiviohjelmassa, joka ei kuitenkaan ole intensiiviohjelma, sillä intensiiviohjelmaa ei enää ole. Missä tahansa muualla tässä vaiheessa jo varmaan keskustelu opiskeltavalla kielellä olisi jo jossain määrin todellista, mutta on kyllä aivan pakko sanoa, että jää korealaiselta opetukselta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tällä kertaa saamatta.

Ruokalankin kyltit ovat paikoitellen kryptisiä

   Kerrotaankin elämästä luokassa hiukan. Niissä tapauksissa, joissa opettaja puhuu tarpeeksi englantia kommunikoidakseen opiskelijoiden kanssa (joka on yksi kolmesta), ovat keskustelut usein lyhyitä ja rikkonaisia, sekä välillä hieman korkealentoisia tai sitten ihan vain luokkahuonetta ajatellen outoja. Sanastoa opetellaan paikoitellen opiskelijoita esimerkkeinä käyttäen - siis opiskelija saattaa löytää kuvansa powerpoint-dialta, jos vain on koskaan altistunut opettajan kameralle ja korealaisten puhelimen käytön tuntien kameraa saa työkseen vältellä jos haluaa jäädä kuvaamatta. Kiusallisuuden nollasta-sataan maailmanennätys rikottiin, kun esimerkki sanalle "me" oli omani ja opettajan kuva plus-merkillä yhteenliitettynä. Se tunti meni kyllä mikrosekunteissa jäätävän viileäksi.

  Otetaan toisena esimerkkinä tapaus, jossa sanastoa opeteltaessa vastaan tuli sana kuntosaliharjoittelulle. Opettaja napsahtaa yhtäkkiä kantapäillään ympäri, kääntyy kohti luokkaa ja kysyy jokaiselta miesopiskelijalta, että käyvätkö nämä kuntosalilla ja löytyykö sixpackkiä - ja etenkin, että saako hän nähdä sen mikäli sellainen on. Toisinaan opettajat luokassa kierrellessään saattavat taputtaa opiskelijaa olalle hyvästä suorituksesta... Tai sitävastoin läimiä selkään huolimattomuudesta taikka virheistä. Silloin tällöin kuulen juttuja ja näen facebook-päivityksiä siitä, kuinka opettajat ovat vieneet opiskelijoita kahville tai lounaalle ihan noin muuten vaan. Suhde opettajan ja opiskelijan välillä on huomattavan erilaisen tuntuinen kuin Suomessa, jonka lisäksi opetustilanteet luokassa tulevat vielä välillä tietyllä kummallisella yleisen outouden jälkimaulla höystettynä.

   Korean kursseihin liittyy viikottainen arviointi, jonka kautta yliopisto kerää palautetta ja pyrkii parantamaan kurssien laatua - mutta valitettavasti jokin yliopiston järjestelmä tai välinpitämätön toimiston työntekijä nielaisee sähköpostit viikoittain ja en ainakaan itse ole, kuten moni muukin, vielä yhtäkään palautelomaketta saanut. Sääli sinänsä, sillä ihan palautetta kursseista olisi antaakin. Tähän väliin vielä midtermeistä, jotka tulivat itselleni uutena ilmiönä. Keskellä lukukautta pidetään kokeet, jotka ainakin korean kurssien kontekstissa ovat 30% kurssin arvosanasta. Korealaiset opiskelijat omistavat viikon ajan koko elämänsä kirjojen orjalliselle pänttäämiselle, jota seuraavalla viikolla "hauki on kala"-kertauksen tulokset vuodatetaan koepapereille. Tämä ns. midterm-viikko on vaihtarin kannalta pitkälti leppoisaa aikaa. Vaihto-ohjelmaan kuuluvia paikallisten kanssa suoritettavia jutusteluhetkiä, ns. "vaihtoja" (exchanges), ei midtermejä edeltävällä viikolla käydä ja luennoiltakin pääsee usein ennenaikaisesti pois.

Kuvituskuva. Näin kämmenen kokoisen
rukoilijasirkan ja olin niin innoissani,
että päästin riemastuneen "argh!"-huudon,
joka puolestaan järkytti jenkkiystäväni niin,
että tämä melkein epähuomiossaan käveli
kuvassa esiintyvään hyönteiseen. Tämä
täpärästi vältetty kohtaaminen puolestaan
kirvoitti samalta ystävältä kiljaisun ja n. 20m
pikajuoksuna suoritetun pakenemisen

   Vaikka sitä kovasti toitotetaan, puhtaasti monikultuurisuuden ajamiseksi ei SCH tosiaan vaihtareita ota, vaan "karu" todellisuus paljastuu paikan päällä. Vaihto-opiskelijat ovat työkalu vissiin "global english"-kurssin mahdollistamiseksi. Ihan sata varma en tästä ole, mutta puskaradio on tähän mennessä ollut se kaikkein luotettavin tiedonlähde suurin piirtein kaikessa. Siinä missä vaihto-opiskelijoille Global Village on kaikkein käytännöllisin asumisvaihtoehto SCH:ssa, paikallisille kyseisessä asuntolassa asuminen on osa kurssisuoritusta. Näissä vaihdoissa lukukauden ajaksi kullekin vaihto-opiskelijalle paritetaan viidestä kymmeneen paikallista opiskelijaa. Näiden opiskelijoiden kanssa käydään kerran viikossa hengailemassa vähintään kolmisen varttia - vaihtojen kestoa seurataan pakollisella tunnistautumisella kv-toimistolla vaihdon alussa ja lopussa. Koko touhun ajatuksena on - ja itseasiassa ohuelti peitettynä koko SCH vaihto-ohjelman ajatuksena - että vaihto-opiskelijat sparraisivat paikallisten englannin kieli- ja keskustelutaitoja.

   Useiden vaihto-opiskelijoiden kuulee puolustelevan vaihtoja mahdollisuutena oppia korean kieltä, joka on sinällään totta, sillä monissa tapauksissa korealainen vaihtokumppani ei joko ei puhu lainkaan tai sitten jännittää englannin puhumista liikaa ja se keskusteluharjoittelu jää parhaimmillaankin hiukan toispuoleiseksi. Kaksi kuukautta olen nyt viikossa viitisen kertaa mennyt tunniksi puhumaan pitkälti ihan vain lämpimikseni kv-toimiston aulaan vaihtojen yhteydessä, kun jotenkin korealaiseen tapaan joko ulkomaalaiselle puhuminen jännittää, tai sitten olisi vielä pari englannin kurssia edessä ennen kuin vaihdoista saisi jotain irti. Hiukan koreaa olen sentään oppinut, josta koostan tuonne julkaisun loppuun pienen fraasisanakirjan.

Ihan vain korealaista maaseutua ruskan aikaan

   Joku voisi luulla kaiken tämän kritisoinnin perusteella, etten olisi lainkaan tyytyväinen oleiluuni Koreassa. Joka näin luulee on tyystin väärässä. Siinä missä paikallisen yliopiston poikkeavat toimintatavat, jotka omaan silmään näyttävät ihan vain tehottomuudelta, vähän ärsyttävät, on vaihto-opiskelijan elämä SCH:ssa suorastaan miellyttävää. Toki, kurssit on vesitetty lähes arvottomiksi suurimmassa osassa tapauksista ja vaihdot ovat paikoitellen hieman turhauttavia, mutta sitä vastoin vaihto-opiskelijoilla on paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia kaikennäköiseen aktiviteettiin ja hauskanpitoon - raha-asioissakin yliopisto tulee vastaan stipendin muodossa.

   Vaikka vapaa-aikaa onkin, saa tosiaan tekemisensä keksiä ihan itse, sillä Shintsangin pikkukylä kalpenee
Jyväskylän kuhisevaan metropoliin verrattuna mitä tarjolla olevan aktiviteetin suhteen verrataan. Kampukselta löytyy kaksi kehnoa kuntosalia, joiden edellinen huoltokierros suoritettiin todennäköisesti joskus 80-luvulla, urheilukenttä koripallokoreineen ja juoksuratoineen, pari kappaletta tenniskenttiä ja dojo. Liikuntamahdollisuuksia siis on. Suurin osa vaihto-opiskelijoista ei vaikuta mitenkään erityisen kiinnostuneilta liikunnasta tahi kuntosaliharjoittelusta ja useimmiten kanssaopiskelijansa löytää joko löhöämästä asuntolan aulan nojatuoleissa - jota itsekin harrastan päivittäin yllin kyllin - tai sitten lähikaupan terassilta riisiviinapullon paheista nauttimassa. Lähikaupalla tosiaan on terassi, koska Korea ja viinaa voi ostaa kojuista supermarketteihin ilman sen suurempia rajoituksia, koska Korea. En ole aivan varma mikä on laillinen ikä alkoholin ostamiselle Koreassa, sillä niin kauan, kun pärstävärkki näyttää tarpeeksi länsimaiselta (tai oikeastaan ei-korealaisuus riittää), ei mitään papereita tyypillisesti missään kysellä, koska Korea. Poikkeuksena Soulin klubit, joissa tarkistetaan vain se, ettet satu olemaan Yhdysvaltain armeijan palveluksessa.

광덕산-vuoren huipulla näkymä oli syyskelistä
ja sumusta huolimatta mitä parhain

   Shintsangin lähiseutu on paikoitellen suhteellisen vuorista ja toisaalta hyvin tasaista - josta johtuukin seudun laaja maatalouskäyttö. Vuoret eivät kovin korkeita ole, mutta pienemmältäkin nyppylältä saadut nähtävyydet ovat omaan, suomalaiseen tasamaahan tottuneeseen silmään häkellyttävän eksoottisia. Itse suosittelen vaeltamista Koreassa, sillä monille vuorille nimenomaan kulkee polkuja ja polut ovat hyvin kartotettuja ja huollettuja, joten kovinkaan haastavaa ei tarvitse patikoinnin olla.

   Sitten taasen, jos ei jälleen ulkona liikkuminen ja jumppa kiinnosta niin shoppailumahdollisuuksia Koreasta löytyy juurikin niin paljon kuin vain jaksaa etsiä. Ostoskeskusta on ties vaikka minkä muotoista, miten korkeaa tai matalaa, osa niinkin matalia että ne on rakennettu kokonaan maan alle. Eikä aina tarvitse ostoskeskukseenkaan mennä, sillä toreja ja ihan vaan keskelle katua pystytettyjä kojuja löytyy yllin kyllin. Tosin, mikäli ei halua korealaiseen halpatuotantoon sekaantua, täytyy suunnata suurempiin ostoskeskuksiin tai brändiliikkeisiin, joissa hinnat kohoavatkin nopeasti Suomen hintatasolle. Mikäli jaksaa vähän etsiä ja se brändin nimi paidan niskalapussa ei ole elämän ja kuoleman kysymys, löytyy vaatetta hyvinkin edullisesti etenkin vähän maaseudummalta. Shokkiesimerkiksi otetaan 1 000 wonin t- ja kauluspaitaräkki jonka näin Onjangontsonin toria kierrellessä. 1 000 wonia on siis noin 70-80snt Euroissa. Siihen hintaan et tosin laatua saa, mutta hiukan laadukkaampikaan ei köyhdytä lompakkoa liiaksi. Ongelma saattaa tulla vastaan hihojen tai lahkeiden pituudessa, sillä Koreassa keskipituus on hiukan Suomen keskipituutta lyhyempi. Yleisesti ottaen vaatteita kuitenkin löytää, vaikka olisi keskipituutta pidempi.

Ihan oikeasti suosittelen vaellusta jo pelkkien maisemien
vuoksi. Ruska on kaunista katsottavaa ja syksyllä ei edes
ole liian kuuma. Kesällä sama vaellus olisi ehkä kuolemaksi

   Tähän päätteeksi tiivistetään hiukan; keskiverto vaihtarin päivä koostuu muutamasta tunnista luentoja, omassa tapauksessani klo 9-12 ja tämän päälle n tunnista vaihtoja, viikossa kuitenkin kokonaisuudessaan vain viisi. Luennot, vaihdot ja kotiintuloaika asettavatkin pitkälti sen viitekehyksen jossa suunnitelmia tehdään ja vaikka aikaa päivisin onkin, on kotiintuloaika yleensä se kaikkein suurin suunnitelmien romuttaja. Arkena vaihtarit siis pysyttelevät pitkälti kampuksen ympäristössä, tai suuntaavat pohjoiseen ainoaa junalinjaa pitkin johonkin lähikaupunkiin - jotkut harrastavat edestakaisia stunttireissuja Souliin, vaikka pääkaupunki onkin lähes kolmen tunnin metromatkan päässä. Kampuksella useimmiten vaihtarit kohtaa tosiaan joko löhöilemässä ja joissain tapauksissa peräti opiskelemassa asuntolan aulassa tai muualla kampuksen runsaista löhöilykohteista. Paikoitellen arki-iltoinakin riisiviina virtaa ja ei ole mitenkään poikkeavaa kuulla puolen yön paikkeilla mölinää aulasta, kun uljas joukko enemmän tai vähemmän juopuneita opiskelijoita saapuu kotiin juuri ennen kuin ovet lukitaan. Viikonloppuisin sen sijaan itse kukin lähtee toteuttamaan mitäkin seikkailua sitä on sitten tullut suunniteltua. Monet vierailevat korealaisten ystäviensä kodeissa ja ns. kotimaanmatkailua harrastetaan suhteellisen tiuhaan. Ovatpa ensimmäiset urheat käyneet jo Japanissakin, vaikka viisumi salli maahan saapumisen vain kerran. Korealaiseen tapaan tämänkin pystyy kiertämään vähän puhumalla, mutta jätän tämän keissin ensi julkaisuun.

Kuvassa esiintyvä asema on Shintsangin
asemasta pari pysäkkiä eteenpäin. Aseman
nimeksi on annettu hiukan hämmentävä
kolmen kaupungin kombo:
Tsonan-Asan asema (Onjangontson).
Lopunpeleissä kukaan ei tiedä,
että missä milloinkin ollaan

   Nyt loppuun lupaamani kooste enemmän tai vähemmän hyödyllisistä korean kielisistä fraaseista. Enimmälti nämä edustavat vissiin sitä vähemmän hyödyllistä kastia, etenkin kun minkäänlaista lausumisohjetta en aijo tarjota.

나는 어디에도 가지 못 했어요, 나는 잠잤어요.
En ole ollut missään, minä olin nukkumassa.

내 흐버크라프트는 정어로 가득 처 있어요.
Ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita.

나는 저녁에 친구와 샤와해요.
Käyn illalla ystäväni kanssa suihkussa.

저는 너를 파괴할 가에요.
Tuhoan sinut. (Kunnioittavalla, kohteliaalla kielellä sanottuna)

너도 무정부주의자 입니까?
Oletko sinäkin anarkisti? (Vissiin kohteliaalla kielellä)